Historiaa

Betoniyhdistys, BY, on asiantuntijajärjestö

By on riippumaton, betonin oikeaa käyttöä edistävä teknistieteellinen yhdistys, jonka yli 750 henkinen jäsenistö edustavat laajasti betonirakentamisen eri osapuolia. BY on traditionaalisesti hoitanut betonialan koulutusta, mm. käynnistämällä betonipäivätradition 70-luvun alkupuolella. BY on pitkään julkaissut tunnettua ja kattavaa Tekniset Ohjeet sarjaansa, mm. lähinnä arkkitehdeille tarkoitettua Betonipintojen luokitusohjetta (BY40) sekä käynnistänyt ja ohjannut kehitysprojekteja.
Mainetta ja arvostusta BY on saanut erityisesti toiminnastaan eri ministeriöiden, viime aikoina ympäristöministeriön konsulttina. Ensimmäinen normitusprojekti käynnistettiin jo vuonna 1926 ja samana vuonna normitoimikunta ehti pitämään 26 kokousta! Vaikea kuvitella, että nykyisin päästäisiin lähellekään sellaisia kokousmääriä.
Roomalaiset osasivat tehdä betonia. Yllä oleva kuva on antiikin ajan parhaiten säilyneestä rakennuksesta, Rooman Pantheonin betonirakenteisesta kupolista, jonka halkaisija on peräti 44 metriä. Betonin tekemisen taito nukkui Rooman vallan jälkeen Ruususen unta aina 1800-luvun puoliväliin saakka.

Betoni tulee Suomen Suurruhtinaskuntaan

Englantilainen Isaac Johnson keksi nykyisenlaisen sementin vuonna 1844, kun hän poltti aspdinsementtiä liian korkeassa lämpötilassa ja sai sen sintrautumaan. Siitä kului vain kaksitoista vuotta, kun ensimmäinen tuontisementtierä saapui kaukaiseen Suomen Suurruhtinaskuntaan ja jo vuonna 1869 valmistettiin kotimaista sementtiä Saviolla. Tästä alkoi myös betonin käyttö suomalaisissa rakennuksissa. Jo ennen toista maailmansotaa kokoontui Helsingissä nk. betoniklubi, joka todennäköisesti syntyi tekemään ohjeita betonin ja rautabetonin käytöstä, jotka sittemmin julkaistiin Helsingin kaupungin määräyksinä 1913.
Betoni-klubin kokoontuminen loppui ensimmäisen maailmansodan kaoottisiin aikoihin ja klubin jälkeenjääneitä papereita ei tiettävästi ole juuri säilynyt. Yleisin rakennusmateriaali betonista tuli tiilen tilalle vasta 1960-luvun alkupuolella, kun huutavaa asuntopulaa autettiin suurilla aluerakentamiskohteilla. Näistä ajoista betonin käyttö on lisääntynyt kymmenkertaiseksi tänä päivänä.

Betoniyhdistys perustetaan

Lokakuun 16. päivänä vuonna 1925 pidettiin Kämpin peilisalissa Suomen Betoniyhdistys r.y. Betongföreningen i Finland r.f. perustava kokous. Kokouksen avasi suomeksi Manne Muoniovaara ja ruotsiksi Otto Weyerstahl. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Jalmar Castrén, joka myös valittiin yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Läsnä oli kaikkiaan 25 henkilöä, joukossa sen ajan huomattavimmat urakoitsijat ja suunnittelijat sekä opetuksen ja viranomaisten edustajat. Yksi perustaja edelleen mukana

Yhdistykseen kuului alusta lähtien lähinnä henkilöjäseniä, mutta myös yhteisöjä, silloiselta nimeltään kannattavia jäseniä. Jo ensimmäisenä toimintavuotena yhdistykseen liittyi 65 henkilöjäsentä ja 14 yritystä kannattavina jäseninä. Yrityksistä on tänään jäljellä neljä, Lojo Kalkverk (Metra ja Euroc/Lohja Rudus), Pargas Kalkberg (Partek) ja Kreuger & Toll (Kreuto). Ainoastaan yksi, Alfred A. Palmberg, toimii edelleen samalla alalla ja nimellä. Suurin osa on poistunut rakennusalalle niin tyypillisten konkurssien kautta. Lojo Kalkverk ja Pargas Kalkberg perustivat 1921 Sementtiyhdistyksen, jonka suojissa Betoniyhdistyksen toimisto sijaitsi vuoteen 1976 saakka, jolloin Sementtiyhdistys lopetettiin ja Betoniyhdistykselle perustettiin oma toimisto. Sementtiyhdistyksen silloinen toimitusjohtaja Heikki Kaitila siirtyi samalla Betoniyhdistyksen ensimmäiseksi toimitusjohtajaksi.

Herraklubi

Yhdistyksen jäsenpolitiikka oli 1970 luvun alkuun asti tiukkaa, kirjalliseen hakemukseen vaadittiin kahden jäsenen suositus ja siitä huolimatta ei hakijaa yleensä ensimmäisellä kerralla hyväksytty jäseneksi liian pienen betonialan kokemuksen vuoksi. Tästä syystä jäsenyyden status oli korkea, oli hienoa olla yhdistyksen jäsen. Valtaosa jäsenistä oli diplomi-insinöörejä. Mielenkiintoinen ilmiö on, että pian sen jälkeen, kun jäseneksi tulemista helpotettiin, taittui jäsenmäärän kasvu. Vuonna 2009 yhdistyksellä on noin 700 henkilö- ja yhteisöjäsentä.
Jäsenten päätehtävä 1994 tehdyn tutkimuksen mukaan oli (% vastanneista):
42 suunnittelu 7 tuotanto 7 rakennuttaminen 13 myynti, markkinointi 10 hallinto 4 rakennusvalvonta 7 koulutus 8 tutkimus, kehitys 2 muu
Asema työyhteisössä oli (% vastanneista):
41 ylin johto 38 keskijohto 21 toimihenkilö

Aulis Junttila

Yhdistyksen toimintaan on vuosien kuluessa vaikuttanut suuri määrä rakentamisen alalla toimineita merkittäviä henkilöitä. Edustakoot heitä kaikkia tässä Aulis Junttila, joka tuli yhdistyksen asiamieheksi 1934 ja valittiin sen puheenjohtajaksi 1946, toimeen, josta hän erosi vasta 1969. Hän oli päätoimisesti pitkään myös sementtiyhdistyksen toimitusjohtaja ja hänellä oli täten erittäin voimakas vaikutus betonirakentamisen kehitykseen Suomessa.
Välirauhan ja jatkosodan aikana rakennettiin suurin ponnistuksin Salpa-linja suojaamaan suomalaisia joukkoja Neuvostoliiton voimakkaalta tykistöltä. Korsuista tehtiin erittäin vahvoja, seinät olivat yli parimetrisiä ja raudoitusta oli jopa kymmenessä kerroksessa. "Vanhentunut" leima löytyy kaikista säilyneistä Salpa-linjan piirustuksista. Välirauhansopimuksen mukaisesti kaikki linjaan liittyvät piirustukset oli luovutettava Neuvostoliittoon. Todennäköisesti suurin osa piirustuksista säilytettiin varustamalla ne tällä leimalla.

Normit

Yhdistyksen tärkeimmäksi tehtäväksi muodostui alusta alkaen betonialan normien tekeminen. Yhdistyksen normitoimikunta piti ensimmäisenä kokonaisena toimintavuotenaan 1926 peräti 26 kokousta. Yhdistyksen päätavoite, valtakunnallisten betoninormien valmistuminen saatiin aikaan 1928, jolloin ehdotus luovutettiin Valtioneuvostolle. Normit vahvistettiin 11.04.1929, ollen ensimmäiset kansalliset betonirakentamista säätelevät ohjeet. Tästä alkoi yhdistyksen yhteistyö viranomaisten konsulttina ja yhdistys on vuosien aikana tehnyt paljon työtä Suomen betonirakentamisen kehittämiseksi.
Yhdistys teki myös normeja omissa nimissään, jotka 1970-luvun alkuun asti julkaistiin Rakennusinsinööriyhdistyksen (RIL) toimesta. Nykyisin ohjeet julkaistaan yhdistyksen omassa tekniset ohjeet-sarjassa.

Koulutus

Yhdistyksen toiseksi tärkein tehtävä on ollut koulutus. Betonin ongelmia on englanniksi kutsuttu kolmen D:n syndroomaksi (dirty, dangerous and difficult; likaista, vaarallista ja vaikeaa). Yhdistyksen koulutus keskittyi alussa "vaikea" aiheeseen. Suljettujen ovien takana pidettiin esitelmätilaisuuksia, joissa vain jäsenille kerrottiin betoniteknologiasta ja betonin suunnittelu- sekä rakentamismenetelmistä. Näiden ilmaisten tilaisuuksien suosio alkoi sodan jälkeen hiipua samassa tahdissa kuin televisio Suomessa yleistyi.

Maksulliset kurssit

Maailmansodan jälkeen vuonna 1946 tulivat voimaan uudet betoninormit, jotka perinteisten saksalaisten vaikutteiden lisäksi sisälsivät anglosaksisia vaikutteita. Normit edellyttivät suunnittelijalta, työnjohdolta ja valvojalta A- ja B-luokan betonitöissä pätevyyttä, jonka saavuttaminen edellytti määrätyn kurssin suorittamista. Näitä kursseja on eri yhteistyötahojen kanssa järjestetty siitä lähtien. Kurssitoiminta laajeni oleellisesti, kun yhdistykselle perustettiin oma toimisto 1976 ja se on kasvanut rakentamisen ennennäkemättömän syvän laman alkamiseen asti. Nyt jälkeenpäin voidaan todeta, että koulutuksessa olisi rakenteellisten asioiden lisäksi pitänyt jo 70-luvulla enemmän painottaa rakenteiden säilyvyyteen liittyviä asioita.

Skandinavian Mafia

Pohjoismaisen Betoniliiton perustamisen myötä 1950-luvulla alkoi pohjoismainen yhteistyö. Aluksi tärkeimpiä toimintatapoja olivat yhteisen Nordisk Betong-lehden julkaiseminen. Lehti lopetettiin 1990 taloudellisista syistä. Kongressit ja tutkimuskokoukset ovat olleet toinen merkittävä yhteistyömuoto, joka jatkuu edelleen.

Pitkälti Pohjoismaiden aloitteesta saatiin aikaan Kansainvälisen Betoniliiton työ, joka on johtanut 1960-luvulla alkaneeseen betoni-rakenteiden suunnittelua ja rakentamista koskevien mallinormien tekemiseen. Yhteistyö on jatkunut myös EU:n piirissä, jopa niin hyvin, että työryhmien pohjoismaiset jäsenet ovat saaneet lisänimen Skandinavian Mafia.

BY tänään

Yhdistyksen toiminta keskittyy lähiaikoina suureksi osaks ineljään teemaan: käyttöikä, ekologisuus, betonirakentamisen imago ja laatu. Laatuteeman tärkein asia on henkilöpätevyysjärjestelmien kehittäminen ja ylläpito.

Betonirakenteiden säilyvyyteen liittyvät vauriot ilmenivät meillä myöhemmin kuin muualla Euroopassa lähinnä kylmemmästä ilmastostamme johtuen. Tästä huolimatta Betoniyhdistys käynnisti jo 1984 työn säilyvyysvaatimusten kiristämiseksi. Ohjeen julkaiseminen venyi erimielisyyksien takia kuitenkin aina vuoteen 1989 asti. Ohjeita tiukennettiin uudestaan 1992 ja 2004. Nykyisten ohjeiden mukaan tehty betonirakenne on erittäin kestävä ja huoltovapaa rakenne ja sen käyttöikä voidaan etukäteen arvioida hyvällä tarkkuudella.
Betonin huono imago suuren yleisön silmissä johtunee pääasiassa lähiöiden laajoista ja harmaista betonipinnoista. Betonin pintaa voidaan kuitenkin tänä päivänä varioida lähes rajattomasti erilaisten värien ja pintastruktuurien avulla. By 40 julkaisussa on korkealuokkaisin värikuvin näytetty, mitä kaikkea betonista tänä päivänä voidaan tehdä.

Nykyään unohdetaan usein, että lähiöitä rakennettaessa oli huutava pula asunnoista ja määrälliset tavoitteet asetettiin oikeutetusti ensimmäiselle sijalle. Suuri määrä betonijulkisivuja joudutaan korjaamaan, mutta määrät eivät tule olemaan niin suuria kuin vielä vähän aikaa sitten arvioitiin. Yhdistys on jo julkaissut ja työstää lisää Suomen oloihin sovellettuja korjausmenetelmiä. Vaikka eurooppalaiset menetelmät ovat lähtökohtana, ei ole selvää, että ne suoraan ovat sovellettavissa Suomen olosuhteisiin.

Betoni on tänään maailman ylivoimaisesti yleisin rakennusaine ennen tiiltä ja terästä. Betoni omaa monien yllätykseksi myös suhteellisen hyvät ekologiset ominaisuudet, mikä on hyvä pitää mielessä, kun kolmannen maailman valtavaa rakentamistarvetta yritetään ratkaista. Ekologisia ominaisuuksi on myös viimeaikoina onnistuttu parantamaan huomattavasti teollisuuden ponnistuksin.
Betonitekniikka on näennäisesti helppoa, pystyyhän itsekukin kesämökillään sekoittamaan ja valamaan aivan kelvollisen näköistä betonia, joka kuitenkin muutaman talven jälkeen voi olla poismurentunut. Nykyaikainen korkeatasoinen betonitekniikka vaatii hyvin varustetun betonilaboratorion palveluja, jotta voidaan varmistua oikeasta laadusta.

Jäsenet

Betoni ja betonirakentaminen ovat vuosien kuluessa nousseet korkealle tasolle Suomessa. Yksi keskeinen tekijä tähän on ollut se, että betonirakentamisen kehittämiseen on osallistunut suuri joukko betoniin innostuneita tutkijoita, suunnittelijoita ja teollisuusmiehiä. Useimmat näistä ovat osallistuneet aktiivisesti myös Suomen Betoniyhdistys ry:n toimintaan.

Kunniajäsenet

Betoniyhdistyksen nykyisiä kunniajäseniä ovat (suluissa kutsumisvuosi) dipl.ins. Heimo Kakko (1985),  ja civ.ing. Jan Moksnes (1995, ), prof. Tapani Rechardt (2000), prof. Asko Sarja (2004) ja dipl.ins. Pekka Laurikainen (2010) ja dipl.ins. Teuvo Meriläinen (2014).

Yhdistyksen aikaisempia kunniajäseniä ovat olleet: (vuosiluvut tarkoittavat kunniajäseneksi kutsumisvuotta ja kuolinvuotta): prof. Jalmar Castrén,1929, 1946; prof. Herman Hannelius 1941, 1970; vuorineuvos Emil Sarlin, 1945, 1956; dipl.ins. Emil Holmberg, 1946, 1954; yli-ins. Harald Backman, 1948, 1968; ylijoht. F.L. Lehtinen, 1949, 1976; yli-ins. Eero Peltonen 1975, 1977; prof. Mirco Roš, 1949, 1962; dipl.ins. Erik Eriksson,1951, 1955; vuorineuvos Petter Forsström, 1952, 1967; prof. Hjalmar Granholm, 1960, 1972; prof. Aulis Junttila, 1970, 1979; prof. Arvo Nykänen,1972, 1990; prof. Jukka Vuorinen, 1974, 1985; dipl.ins. Matti Janhunen, 1975, 1985; prof. Magnus Malmberg, 1975, 1985; dipl.ins. Erkki Paloheimo, 1975, 1989; vuorineuvos Ilmari Helanto, 1978, 1979; prof. Sven G. Bergström, 1985, 1990; prof. Viljo Kuuskoski, 1975, 1994; yli-ins. Olavi Törmänen 1985, 1999; prof. Fritz Leonhardt 1985, 1999; apul.prof. Pentti Vähäkallio 1985, 2000; Erkki Juva 2000, 2004; Sven Pihlajavaara 2000, 2001, rak.neuvos Pentti Kaista 1995, 2006, teollisuusneuvos Lauri Jämsä 1985,2006.

Yhdistyksen puheenjohtajina ovat sen historian aikana olleet: prof. Jalmar Castrén 1925-1934; prof. Herman Hannelius 1935-1939, ylijoht. F.L. Lehtinen 1940, yli-ins. Harald Backman 1941-1945, prof. Aulis Junttila 1946-1969, yli-ins. Olavi Törmänen 1970-1972, dipl.ins Gustav Mickos 1973-1975, tekn.tri Jukka Vuorinen 1976-1978, apul.prof Pentti Vähäkallio 1979-1984, rak.neuvos Pentti Kaista 1985-1990, tekn.tri Tapani Rechardt 1991-1996, dipl.ins. Bengt Jansson 1997-1999, prof. Ralf Lindberg 2000-2002, dipl.ins. Risto Vahanen 2003-2008, dipl.ins. Tapio Aho 2009-2012 ja dipl.ins. Kalervo Matikainen 2012-
Betoniyhdistyksen ansiomitali on myönnetty seuraaville henkilöille: 1. prof. Arvo Nykänen 1985, 2. prof. Viljo Kuuskoski 1985, 3. yli-ins. Olavi Törmänen 1985, 4. rak.mest. Antti Hyvärinen 1985, 5. pääsiht. Pentti Moisio 1985, 6. prof. Heikki Poijärvi 1985, 7. tekn.lis. Heikki Kaitila 1985, 8. tekn.tri Tapani Rechardt 1985, 9. dipl.ins. Gustaf Mickos 1985, 10. tekn.lis. Patrick Enckell 1985, 11. dipl.ins. Pekka Laurikainen 1986, 12. apul.prof. Pentti Vähäkallio 1988, 13. dipl.ins. Heimo Kakko 1988, 14. dipl.ins., fil.tri Lasse Lampinen 1988, 15. dipl.ins. Matti Rönkä 1989, 16. dipl.ins. Risto Pesonen 1989, 17. rak.neuvos Pentti Kaista 1990, 18. dipl.ins. Erkki Juva 1991, 19. prof. Asko Sarja 1992, 20. dipl.ins Nikolai Danilotschkin 1993, 21. prof. Vesa Penttala 1994, 22. ins. Reino Hänninen 1996.

Mitalin nimi yksinkertaistettiin vuonna 1997 Betoniyhdistyksen mitaliksi ja se on annettu Vuoden Betoniteosta seuraaville: 23. arkkitehti Jan Söderlund 1997, 24. tekn.tri Anna Kronlöf 1997, 25. kuvanveistäjä Pertti Kukkonen 1998, 26.rakennuspäällikkö Veli-Matti Sirkiä 2002, 27. rakennuspäällikkö Erkki Hannus 2002, 28. dipl.ins. Matti T. Virtanen 2004, 29. tekn.tri Matti Leskelä 2005, 30. dipl.ins. Tauno Hietanen, 31. rak.ins. Pertti Oja, 32. dipl.ins. Ossi Räsänen ja 33. dipl.ins. Kauko Juutinen.

Alkuperäinen teksti dipl.ins. Klaus Söderlund, täydennetty 28.8.2014 toimitusjohtaja Juha Valjus.