Betoniyhdistyksen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi tiivis ryhmä yhdistyksen aktiiveja tutustui kuuluisan Salpalinjan historiaan ja betonirakenteisiin retkellä Miehikkälään 11.9. Kun matkan aikataulutus ja järjestelyt olivat viimeisen päälle ja sääkin lähes täydellinen, tarjosi päivä hienon mahdollisuuden tutustua sekä betonitekniikan että kansallisen puolustuksen historiaan kansakunnan kohtalon hetkillä.
Jo pelkästään Salpalinja-hankkeen mittasuhteet ovat mykistäviä: Satoja kilometrejä panssariesteitä, jotka koostuvat kolmesta rivistä kolmen tonnin painoisia graniittilohkareita, yhdistettynä satoihin jämeriin betonibunkkereihin ja korsuihin. Myös kaiken tehdyn suunnitelmallisuus pienintäkin yksityiskohtaa myöten oli hämmästyttävää. Ja kaikki tämä toteutettuna noin vuodessa, pääosin ilman koneita, parhaimmillaan 35000 miehen ja 2000 lotan voimin.
Samalla kun joutui ihmettelemään moisen hankkeen suunnittelun ja organisoinnin haasteita, väistämättä myös sodan hirvittävät olosuhteet konkretisoituivat mielessä, pohtiessa sitä minkälaista tositilanteessa taisteleminen näissä betoniloukoissa olisi ollut. Hienointa kai kuitenkin on, ettei tätä linjaa koskaan lopulta jouduttu käyttämään, vaan sota saatiin loppumaan jo sitä ennen.
Kuten usein historiassa sodat ovat antaneet vauhtia teknologiselle kehitykselle, myös Salpalinjan rakentamisella on ollut merkittävä vaikutus betonitekniikan edistymisessä Suomessa. Hankkeen avainhenkilöinä on ollut sittemmin alalla hyvinkin tunnetuiksi nousseita nimiä, kuten Nykänen ja Vuorinen. Tuolloin vielä alle kolmekymppisinä nuorina insinööreinä. Onpa Salpalinjaa tehtäessä opittu mm. sellainenkin aikoinaan uusi asia, että massiiviset rakenteet kuumenevat voimakkaasti betonin hydratoituessa.
Salpalinjamuseo osoittautui kaiken kaikkiaan vaikuttavaksi kokemukseksi, jossa vierailua voi suositella niin betonitekniikan kuin itsenäisen Suomenkin historian kannalta.
